Mielestäni ensin “monikulttuurisen” Kokemus oli niin nuori lapsi, monta vuotta sitten, junassa Vancouverista Winnipeg. Muistan, että olin häntä useita muita lapsia — joista yksikään puhui Englanti. Jotenkin, onnistuimme kommunikoida ja se oli hauskaa, nautittava kokemus.

Vasta olin paljon vanhempi, että aloin ihmetellä, miten voisimme mahdollisesti onnistuneet kommunikoida ilman yhteistä kieltä.

Sitten, sisään 2008 Olen matkustanut Romaniaan yksi serkkuni. Halusimme nähdä, missä meidän isovanhemmat ja suuri isovanhemmat olivat tulleet. Kumpikaan meistä puhui sanan Romanian.

Vielä, eräänä päivänä, kun kävimme Lasi Koillis-Romaniassa, Käytin noin puoli tuntia “keskustelu” jossa Romanian mies, joka ei puhunut sanaakaan Englanti. Jotenkin onnistuimme kommunikoimaan ja opin, että hänellä oli vaimo ja kaksi lasta (hän näytti minulle kuviaan) ja että hän nyt työskennellyt vartija.

Toisena päivänä, kun olimme taidegalleria, Minulla oli keskustelun miehen kanssa, joka ei puhu Englanti, mutta ymmärtää sen jossain määrin. Hän ei vain puhui Romanian, Hän puhui myös Jiddiš — ja se vain niin, että Jiddiš oli minun ensimmäinen kieli ja olen edelleen ymmärrä, jos sitä puhutaan hitaasti.

Niinpä hän puhui Jiddiš ja puhuin Englanti ja saimme kuulla, että hänen perheensä ja minun oli peräisin samasta shtetl (pikkukaupunki) Pohjois Iasi.

Nämä kokemukset ovat opettaneet minulle, että viestintä on niin paljon enemmän kuin ottaa yhteinen kieli. Olemalla avoin käyttäen kaikkia aisteja voimme kommunikoida yli kieli ja näin, jopa lyhyt kohtaaminen voidaan koskettavissa.

- Sara Powell River, BC